Se oli vain uskonnosta

Jaakko.

Minä olen humalassa. Kolmatta päivää. Tästä tulee loistavaa tekstiä siis. Kuuntelen tällä kertaa Poutatorvea, jotta en nukahtaisi. Hyvä bändi. Skata. Ska on hyvää ja loistavaa musaa. Huomaa kyllä, kuinka lahjakkaasti laitan tekstiä tähän jo nyt.

"Olen ryhtynyt kunnioittamaan elämää a priori tärkeänä asiana sekä jokaista ihmistä, joka haluaa tappaa itsensä päätöksen tehneenä."

Mä herään joka päivä niin, että mietin kaikkea mitä tiede on voinut meidän olemassaolosta selittää. Toistan päässäni mantraa "mä oon olemassa, mä oon olemassa, mä oon olemassa jne.". Siitä tulee tosi epätodellinen olo. Joka tapauksessa mun mielestä elämän merkitys on laadusta kiinni. Laatu voi olla negatiivista. Siinä tapauksessa elämän lopettaminen on validia. Kuka tämän elämän laadun toteaa? Omasta mielestäni kaikki ei osaa tulkita oikein omaa tilannettaan.

"Onko mikään kokemamme totta?". Olen analyyttinen, joten mennään askel kerrallaan. Kokemus on aina totta. Jos koet kipua niin koet kipua, vaikka se olisi haamukipua. Kokemus on aina totta riippumatta siitä mitä meidän tulee todistella maailman totuudenmukaisuudesta ylipäätänsä.

"Jos päädymme ajatukseen, että ainoa todiste olemassaolostamme on se, että se on ainoa fakta ajattelumme kautta, niin voimme todeta, että olemassaoloa voidaan mitata ainoastaan olemassaolon kautta"

Tottakai tarvitsemme pohdiskelevan yksilön, jotta se voi ymmärtää oman olemassaolon. Eikö tämä ole itsestäänselvää? Jos kukaan ei ole olemassa niin ei kukaan voi todeta muiden olemassaoloa. Tää tais myös olla joku viittaus Descartesiin samalla, mutta mä en sitä jäbää kauheesti arvosta. Mä heitän tän lauseen, joka saa aina kylmät väreet intellektuellimaisesta runkkauksesta johtuen. Cogito ergo sum.

"Vai oletko ajatellut, että meidän elämä on pelkkää valhetta. Kuin olisimme vain jumalia, jotka näkevät unta, että olisivat ihmisiä?"

Mä oon tosi tylsä. En oleta mitään vain sen takia, että sen voi olettaa. On helppoa kiistää kaikki tieto, mutta vielä vaikempaa perustella se kieltäminen.

Painan itse nyt 104,5 kiloa. Voisin vain kaatua päällesi. Veljellisellä tavalla tietenkin. Olen valmis.

Niitzeläisesti Nizzemäiset Nizzet sinne,
Juho