perjantai 25. syyskuuta 2015

Lyhyt kuvaus inhimillisestä kokemusta

Aloitan uudella tavalla,

Hyvä Juho

muutoin toistamista vain

(jos yritit laskea tavuja, niin se ei ole haiku)

Hyvä, että mainitsit tuon reaktismin. Esitämme useasti ajatuksia suhteessa toisiin ajatuksiin. Kieli on kuvaannollista ja logiikkaan verrattuna hyvin avoin järjestelmä - aina alttiina vaikutuksille.

Pahoittelut, että en tarkentanut inhimillisen kokemuksen merkittävyyttä. Se on hyvin subjektiivista. Sen käyttötarkoitus oli vain osoittaa, että hyväksyn, että objektiivisuus on hyvin hankalaa, jopa tilanteissa, joissa kaikki osallistujat hyväksyvät faktat. Siitä huolimatta voimme todeta asioita objektiivisesti sekä subjektiivisesti. Voimme olla jopa objektiivisia hyväksyessämme mielipiteitä.

En muista kuka ensimmäisenä sanoi (tai muistaako kukaan), että ainoat universaalit kielet ovat musiikki ja tanssi. Joku, ehkä sama henkilö, osasi myös yhdistää nämä kaksi asiaa uskontoon. Kulttuurien kehittymisessä, kun sellaisesta puhutaan, on vaikea sivuuttaa näkökulmaa. Että ensin olisi tanssi ja musiikki, sitten uskonto, ja sitten lopulta jostain kumman syystä demokratia. Hyväksyisin mokomat väittämät ainoastaan, jos demokratiaan suhtauduttaisiin samanlaisella ajatuksella kuin musiikkiin ja tanssiin.

Oma isäni, joka on sinun isääsi verrattuna kouluttamaton moukka, osasi joskus väittää, että 'musiikki on ainoa asia mistä voidaan väitellä, mutta minun makuni musiikin suhteen on parempi'. Twisted Sistersia, Bon Jovia ja Dr. Albania löytyi hänen musiikkihyllystään. Kirjoitustaidoltaan hän on minulle täysin kuun musta puoli ja muodolliselta koulutukseltaan hän on Vallilan ammattikoulusta valmistunut kaveri, joka ajoi moottoripyörää armeijassa.

Hänen lempiohjelmiaan telkkarista ovat olleet golf, luonto-ohjelmat, ja tekniikka. Kerran hän meinas vetää turpaan mua kun kiusasin sun isompaa veljeäs auton takapenkillä. Mutsipuolen piti pyytää anteeksi hänen puolestaan. Juttelemme nykyään viikottain puhelimessa.

Tämmöiseksi väittäisin inhimillistä kokemusta. Se on luonteeltaan hyvin subjektiivista. Hieman samalla tavalla kun kerran epäilit, että oletko mahdollisesti narsisti samalla tavalla kuin vanhempasi. Taisin kräkätä sen keissin, tai sen huolen, puolestasi kertomalla, että pelkästään asian miettiminen tekee sinusta hyvin epänarsistisen (tai kehittymiskykyisen sosiopaatin).

Nyt olisi varmaan hyvä mainita laittamasi youtube-linkin päälle mukaelma Kurt Vonnegutilta. Ero portaita alasputoavan ämpärin ja musiikin välillä on suunnitelmallisuus (mukaelma täysin oma - en muista alkuperäistä lainausta).

Olisiko laimeampaa pallon heittoa takaisin inhimillisen kokemuksen kuvauksen jälkeen pyytämällä sinua kertomaan jotain musiikista.

ps. Beethovenin kaikki synnit, jopa kuurous, on syytä antaa anteeksi yhdeksännen sinfonian takia.

Ateismi on heiluri, mutta kuka sitä heiluttaa?

Jaakko.

Ateismi on reaktiivista. Se vastaa johonkin. Ateismia ei synny ilman vastateesiä, eli uskontoa. Mikäli uskontoa ei olisi niin ei olisi ateismia. Me vain olisimme ikään kuin potentiaalista ajatusta uskonnosta ei voisi saavuttaa. Ateistiksi ei siis voi syntyä. Ilman uskontoa voi tosin syntyä.

Uskonto on saavutettavissa oleva idea - se on jotain mitä voidaan saavuttaa ajattelun tuloksena. Mikä tahansa älyllinen elämä, joka saavuttaa tietyn pisteen voi saavuttaa uskonnon idean. Uskonto on käsitteenä sidottu älyllisyyteen, vaikka tästä jokainen fedorapäinen ateisti kavahtaisikin euforisesti.

Minulle jäi tekstistäsi epäselväksi mikä tämä inhimillinen kokemus itsessään oli muu kuin oma varmistuksesi siitä, että tästä oli kyse. Sanottakoon kuitenkin, että inhimillinen kokemus on itsessään sellainen asia, ettei siitä aivan mitä tahansa turhaa ole johdettu lähtökohtana. Eiköhän koko tieteen historia ole vähintään inspiroitunut tästä lähtökohdasta ja filosofia itsessään elänyt siitä.

Minua häiritsee ateistinen diskurssi(tää on hieno termi! mut voi lukea myös "keskusteluna") siitä, että uskonto on jotenkin tiivistettävissä jonkinnäköiseksi materiaaliseksi väitteeksi siitä, että joo meillä on olemassa ilmiöt nimeltään "ihmeet" ja meillä on konkreettisesti joku partaäijä(valitettavasti ei partanaikkonen) tuolla pilven päällä. Beethovenin yhdeksännen sinfonian aiheuttama hurmos ei katoa selittämällä mistä nuoteista se koostuu.

Uskonto ei ole argumenttien summa vaan se on toiveiden summa.

Mitä seksuaalisuuteen tulee niin olen samaa mieltä. Seksuaalisuus ei ole rationaalisuuden tai todistusaineistojen synnyttävä kokonaisuus. Seksuaalisuus vain on. Sitä kuitenkin tehostaa aiemmin mainitut asiat ja sen kanavoitumista ohjaillaan siten. Aivan kuten uskontoakin.

Hain fiiliksiä tästä biisistä: https://www.youtube.com/watch?v=djrd79GOKaE

En päättänyt uskoani ikinä

Hyvä Juho,

kun olemme nyt kohteliaasti jo määritelleet kirjoittamisemme rajoja, ja tiedän entuudestaan miten syvällä olet filosofian historiassa, niin uskoisin, että pieni politisointi ei olisi pahaksi.

Aloitan väittämällä, että uskonnon valinta on yhtä riippumatonta kuin seksuaalisuuden valinta. Haluan väittää, että homo- tai heteroseksuaaliksi syntyminen tai semmoiseksi kasvaminen on täysin verrattavissa uskonnollisuuteen.

Väitteeni perusta on niinkin typerässä argumentissa kuin inhimillinen kokemus. Aivan varmasti synnyin ateistiksi, ja olen ateisti nykyään, siinä välissä olen ollut kuitenkin vahvasti uskossa. Vertailen näitä uskomuksia keskenään, ja olen vakuuttunut, että olen yhtä vahvasti nyt ateisti kuin olen ollut joskus uskossa. Ihmisen henkinen evoluutio (jos sallit termin muodostuksen) tapahtuu asteittain, ja se voi tapahtua mihin tahansa suuntaan.

Uskonto ei ole valinta. Uskontoon kasvetaan tai uskonnosta kasvetaan pois. Käytän esimerkkinä kahta lempiuskontoani eli jedismiä ja batmanismia (englanniksi molemmat kirjoitettaisiin isolla). Siitä huolimatta, että haluan oikeasti ja vilpittömästi uskoa Jedien telekineettisiin kykyihin sekä omaan sisäiseen jedi'smiini, niin en voi kuitenkaan pakottaa mieltäni uskomaan siihen, koska olen vakuuttunut, että todistusaineisto jedien puolesta on riittämätön. Batmanismiin haluan myöskin uskoa, mutta en koe riittäväksi kyvykkyyttäni haalia näppärää aineistoa pahoinpidelläkseni selvästikin moraalitonta ihmismassaa.

Tämä ei nähdäkseni ole valinta. Vaikka kuinka pakottaisin itseni uskomaan telekinesiaan tai naamioitumisen autuaaksitekevyyteen taistellessani Gothamin rikollisesti mielisairaita mielikuvitusolentoja vastaan, en voi pakottaa aivojani hyväksymään tätä todellisuudeksi.

Uskovaisena löysin myös selityksiä, jumalselityksiä, kaikelle selittämättömälle. Ei olisi ollut olemassakaan semmoista keskustelua, jossa en olisi löytänyt jumalselitystä. Ainoastaan todistusaineiston puute, tai sen ohkaisuus, on vaikuttanut minun kääntymiseen aluksi agnostismismiin, ja lopulta siihen ateismiin. Sekin pitkien aikojen kuluessa. En osaa todellakaan osoittaa hetkeä, milloin "päätin" olla agnostikko enkä hetkeä jolloin "päätin" olla ateisti.

Minä vain huomasin olevani.

Seksuaalisuuteenkin tämä liittyy juuri siten, että emme voi oikeasti päättää myöskään seksuaalisuudestamme. Saatamme olla todellisuudessa kaikenlaisten sattumien vankeja.




tiistai 15. syyskuuta 2015

Uuskonto olisi hassu termi kuvaamaan uutta uskontoa

Jaakko.

En keksinyt hyvää otsikkoa, joten heitin siihen letkautuksen. Mulla on muuten aika paljon tällasta metatekstiä. Taitaa olla joku oma retorinen perustyylini. Perustyyli? Hrrhh... Perusuomalaiset ovat pilanneet kaikki "perus-"liitteet.

Jos haluaa olla trollina ateisteille niin voi esittää jumalan/jumalien/jumaluuden metafyysisesti olevan olemassa Popperin kolmannessa maailmassa. Tide goes in, tide goes out, you can't explain that

Dogmaattinen filosofia ilman sääntöjä olisi mahdoton, joten hieman hykertelin tälle lauseelle. Vai missanko jotenkin pointin siitä, että olisi mahdollisuus dogmalle ilman sääntöjä? Taidan nyt saivarrella liikaa.

Ensimmäisenä katsottuani kirjettäsi tuli mieleeni heti Wittgensteinin tapa kirjoittaa. Aikoinaan ihastuin siihen, kuinka loogisesti ja yksinkertaisesti sen kautta pystyi ilmaisemaan jotain. Voisin itsekkin kirjoittaa siten filosofiasta:

1. Filosofia hahmottaa maailman intersubjektiivisen itsereflektion kautta.

Jaa emmä tarvinnutkaan enempää teesejä. Tiivistinkin kaiken tuohon ensimmäiseen. Sori tää ei toimi mulla enää.

Aristoteleen runousopista sen verran, että yritin lukea sitä tuopin äärellä. Luovutin ensimmäisen sivun jälkeen. En vain voi sietää Aristoteleen kirjoituksen lukemista. Ymmärrettävää toki, sillä kyseessä on aikalailla hänen opiskelijoidensa muistiinpanot - se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että koen sen lukemisen sietämättömäksi. Aristoteleen runousoppi on kuitenkin tuttua ja huvittavaa onkin, että kuinka paljon Hollywood on velkaa Aristoteleelle.

En enää muista milloin tarkalleen ottaen menetin uskoni, mutta luultavasti ateistinen kärkeni terävöittyi, kun luin joskus 14-vuotiaana niin Hitchensin God is not great ja Dawkinsin God Delusion. Hauskasti en enää muista yhtikäs mitään näistä kirjoista, vaikka ne suuren vaikutuksen aikoinaan tekivät. Kirjahyllyissä ne vieläkin kyllä ovat. Nykyään olen aika väsähtänyt koko keskusteluun ja pidän sitä lähinnä filosofisena piirileikkinä jos asiaan koskaan ryhdyn.

Oma näkemykseni on sinällään vähän nurinkurinen. Jumalan/jumalien/jumaluuden olemassaolon kiistän aika samalla periaattella kuin Russellin heittämän ajatusleikin näkymättömästä lentävästä kattilasta, joka kiertää maapalloa. Siihen liittyy toki muutakin filosofiaa, mutta nyt en ala siitä paasaamaan. Samaan aikaan kuitenkin olen misoteisti. Misoteismi ei ole mikään yleinen termi, mutta sen voi kääntää suoranaisesti tarkoittavan jumalvihaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli jumala/jumalat/jumaluus olisikin olemassa niin minä kapinoisin tätä voimaa vastaan kategorisesti enkä suostuisi missään määrin pitämäään kyseistä entiteettiä legitiiminä universumin hallitsajana. Ajatellaan siis tämän jonkun jumalaisen voiman x olevan universumin diktaattori. Jumala on sama asia kuin Hitler.

Ihmisten väittely on seuraavaa:

1. Resurssieni suomalla tavalla ymmärrän vastaväitteidesi sanoman ja vastaan ymmärrykseni mukaisella tavalla.

Jaa ei tässä tarvitakkaan enempää. Mä en oikeasti osaa. Sisäinen journalistini tiivistää kaiken. Kauniiseen pakettiin, joka on sidottu nätisti. Avatessa se on tyhjä.

Deo volente

p.s solipsismi on ainoa keino absoluuttisesti kiistää jumaluuden olemassaolo.




maanantai 14. syyskuuta 2015

Uskonto syntyy uskojista - ja säännöistä

Hyvä Juho,

huomaan, että olet ottanut jo tavaksesi jäljitellä menevien filosofien ajatusten juoksua. Vielä ehkäkin parempaa, olet ottanut ajatukset omiksesi. Siksi on viehättävää, että uskallat humalassa kirjoitella. Otan haasteen vastaan, ja vastaan päihtyneenä. Allekirjoitan lopuksi koko homman erääseen filosofiin viitatakseni kohdassa "terveisin".

1. Dogmaattinen filosofia vaatii sääntöjä
1.1. Erityisesti säännön tarkennuksia
1.2. Näistä ei saa poiketa
2. Säännöt ovat rakennelma.
2.1. Sääntöjen on oltava ymmärrettäviä kaikille kaikissa tilanteissa.
2.2. Jos säännöt vaativat erityistä kykyä tulkintaan, sääntöjä on tarkistettava.
2.2.1. Sääntöjen muutokset tehdään konsensus-periaatteella
2.2.1.1. Mitään sääntökokoelmaa ei voida tehdä ilman, että hyväksytään ensimmäinen sääntö

Se oli eräs Sadankomitean perustajajäsenen oppipoika, joka vastaavalla tavalla lähti kieltä määrittelemään. Tuo oma sääntöviritelmä oli sekä hänen inspiroimaansa, että Lars Von Trierin väkevöittämää. Muotoilu iloitsee molempien parhaimmilla puolilla. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Von Trier oli ensimmäisenä rikkomassa sääntöjään.

Minulla on erityinen syy olla viehättynyt säännöistä - ja sääntöjen rikkojista. Yksi hienoimpia kirjoja, joita olen lukenut, on ollut Pentti Saarikosken kääntämän Aristoteleen Runousopista. Saarikosken kielenkäyttöä on epäilty useampaan otteeseen. Esimerkiksi hänen käännöstään Siepparista Ruispellosta on syytetty liiasta kielen vapaudesta. Vertailukohteena on käytetty kirjasta tehtyä tuoreempaa käännöstä. Helsingin Sanomien kriitikko oli sitä mieltä, että vaikkakin Saarikosken kieli on eläväisen tuntuista, niin se oli kuulemma aikaan sidottu. Saa nähdä mitä mieltä tulevat kriitikot ovat kriitikosta itsestään.

Ala-asteella muistan opettajan joskus käyttäneen ilmaisua "lukea kuin piru Raamattua". Se tarkoittaa sitä kun yritetään etsiä itseä palvelevia kohtia. Tahallaan yritetään ymmärtää väärin. Huomattuani eräs päivä (se ei oikeasti tapahtunut päivässä, mutta tykkään ajatella asiaa niin, aika kultaa muistoja), että en ole ns. enää uskossa, aloin itsekin lukemaan Raamattua kuin piru. Olin joskus sekä pettynyt siihen, että uskoni ei ollut vahvimman kiven päälle rakennettu(sic), mutta myös siihen, minkälaisen huijauksen vallassa kaikki ympärillä elävät. Olin vihainen.

Aloin näkemään kaikkialla uskonnon pilaamia asioita. Minusta oli käsittämätöntä, miten rauhaa rakastavan uskonnon nimissä tehtiin niin paljon vääryyksiä, jopa Raamatussa kiellettyjä asioita. En silloin vielä tuntenut käsitettä "rusinoita pullasta" siten kuin ymmärrän sen nyt. Nykyään se on jo niin itsessään arkipäiväinen osa ajattelua, että en edes käytä sitä kuvailemaan yhtään mitään. Se on kuin tuurijuopon ajattelua, joka juo, koska se tuli niin halvaksi muuhun juomiseen verrattuna.

3. Humalaisen logiikka on viettelyksistä vapaa
3.1. Humalaisen logiikka on suljettu järjestelmä
3.2. Ainoa ero humalaisen logiikan ja humalaisen taiteen välillä on se, että humalaisen taiteen on oltava uskottavaa.
3.2.1. Jos humalaisen logiikka on uskottavampaa kuin humalaisen taide, humalainen saa muuttaa sääntöjä. Palaa aikaisempiin kohtiin.
3.2.2. Palaa niin kauas taaksepäin kuin tarvitaan.

Muistelisin joskus yrittäneeni perehtyä aiheeseen, mihin ihmiset vetoavat kun he haluavat perustella miksi heidän väittämänsä ovat oikeita. Järjestys on keinotekoinen, mutta saattaa sisältää kaiken.

4. Perustelut
4.1. Traditionaalisuus
4.1.1. Näin on tehty aina ennenkin
4.1.2. Avioliitto on lapsen isän ja äidin välinen - tai jotain.
4.2. Auktoriteetti
4.2.1. Tämä henkilö, joka on hyvä tässä, on tosiaan tätä mieltä.
4.2.2. Siksi tähän kannattaa sijoittaa juuri nyt.
4.3. Muutos / uutuus
4.3.1. Tämä on parempi kuin aikaisemmat.
4.3.1.2. Tai ainakin tykkään tästä enemmän
4.4. Ristiriidan ratkaiseminen / kompromissi / johdonmukaisuus
4.4.1. Aikaisemmat säännöt eivät sovellu tähän, joten meidän on valittava.
4.4.1.b) siksi muutos
4.5. Luonto
4.5.1. Ihmisen byrokratiaa suuremmat voimat
4.5.2. Ihmisen symbioottisuus Gaian kanssa
4.6. Jatkuvuus
4.6.1. Lapset ovat tulevaisuus
4.6.2. Luonnonvaroja pitää jättää tuleville sukupolville
4.6.3. Ehkä joku aika-avaruusjatkumokin toimii tähän
4.7. Välttämättömyys
4.7.1. Kaikki muut vaihtoehdot ovat niin huonoja, että niitä ei edes tule harkita

Uskoisin, että tuosta ylläolevasta listasta löytyy lähes täydellinen luokittelu, millä voidaan perustella mielipiteitä, faktoja että toimenpiteitä. Mutta näihin Ludwigeihin ja näihin luuloihin.

Luuloisesti ludvisoiden luulemasi luullokas,
Jaakko

p.s. Ero humalaisen ja jumalaisen välillä on se, että en usko olevani humalassa.