Jaakko.
Ateismi on reaktiivista. Se vastaa johonkin. Ateismia ei synny ilman vastateesiä, eli uskontoa. Mikäli uskontoa ei olisi niin ei olisi ateismia. Me vain olisimme ikään kuin potentiaalista ajatusta uskonnosta ei voisi saavuttaa. Ateistiksi ei siis voi syntyä. Ilman uskontoa voi tosin syntyä.
Uskonto on saavutettavissa oleva idea - se on jotain mitä voidaan saavuttaa ajattelun tuloksena. Mikä tahansa älyllinen elämä, joka saavuttaa tietyn pisteen voi saavuttaa uskonnon idean. Uskonto on käsitteenä sidottu älyllisyyteen, vaikka tästä jokainen fedorapäinen ateisti kavahtaisikin euforisesti.
Minulle jäi tekstistäsi epäselväksi mikä tämä inhimillinen kokemus itsessään oli muu kuin oma varmistuksesi siitä, että tästä oli kyse. Sanottakoon kuitenkin, että inhimillinen kokemus on itsessään sellainen asia, ettei siitä aivan mitä tahansa turhaa ole johdettu lähtökohtana. Eiköhän koko tieteen historia ole vähintään inspiroitunut tästä lähtökohdasta ja filosofia itsessään elänyt siitä.
Minua häiritsee ateistinen diskurssi(tää on hieno termi! mut voi lukea myös "keskusteluna") siitä, että uskonto on jotenkin tiivistettävissä jonkinnäköiseksi materiaaliseksi väitteeksi siitä, että joo meillä on olemassa ilmiöt nimeltään "ihmeet" ja meillä on konkreettisesti joku partaäijä(valitettavasti ei partanaikkonen) tuolla pilven päällä. Beethovenin yhdeksännen sinfonian aiheuttama hurmos ei katoa selittämällä mistä nuoteista se koostuu.
Uskonto ei ole argumenttien summa vaan se on toiveiden summa.
Mitä seksuaalisuuteen tulee niin olen samaa mieltä. Seksuaalisuus ei ole rationaalisuuden tai todistusaineistojen synnyttävä kokonaisuus. Seksuaalisuus vain on. Sitä kuitenkin tehostaa aiemmin mainitut asiat ja sen kanavoitumista ohjaillaan siten. Aivan kuten uskontoakin.
Hain fiiliksiä tästä biisistä: https://www.youtube.com/watch?v=djrd79GOKaE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti