Jaakko.
Olen jo aika hyvässä humalassa aika myöhäisessä kellonajassa. Aikasemmasta viestistä sain sen minkä halusin, vaikka en oikein osaa nyt hahmottaa keskusteluamme.
Musiikin ollessa elämän matematiikkaa mietin sitä, että miten determinismin pelko on suurempaa pohtiessani musiikin vaikutuskeinojenkin olevan tiettyä matemaattista kaavaa, joka meitä miellyttää. En ole varma voinko yhtyä Kari Enqvistin näkemykseen siitä, että tietoinen tiedostomattomuus auttaa meitä pärjäämään determinismissä. "Tiedät kaiken olevan ennaltamäärättyä, mutta älä välitä siitä. Sinusta kuitenkin tuntuu, että valitset näin". Tämä ajatus toistuu päässäni. Useasti. Joka päivä. Välillä kuitenkin pystyn nollaamaan kaiken korkealentoisen ajattelun näin: "Hei, Juho. Olet vain älykäs apina, jolla on yksittäinen näkemys tästä asiasta. Miksi otat sen tosissasi. Olet idiootti. Nauti siitä mitä rajalliset aivosi tuottavat ja koe elämä sen kautta, mutta palaa välillä siihen kuinka tyhmä olet. Sen takia, koska olet ihminen".
"Tämmöiseksi väittäisin inhimillistä kokemusta. Se on luonteeltaan hyvin subjektiivista." Väitän vastaan sillä, että ihmiskokemus on luonteeltaan hyvin intersubjektiivista. Määrittelemme itsemme toisten kautta emmekä oman sisäisen maailman kautta. Sisäisellä tutkimisella on roolinsa, mutta sen suurin vaikuttaja ovat ne mitä me emme ole.
Itselleni musiikki on kuitenkin tietyllä tavalla tunteen kieli. Meillä on duuri ja molli. Näiden binäärinen yhdistelmä voi luoda tunteet, joita tunnemme. Sitä ei tarvitse tarkemmin selittää. Me vain tunnemme sen. Tunnemme sen, kun tämänkaltainen kappale soi https://www.youtube.com/watch?v=LGs_vGt0MY8
Rumpuja pärisyttää jumala ja siitä nauttii ihminen. Eikö tämä olekkin sitä mitä haluamme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti