tiistai 20. lokakuuta 2015

Käyttäisin sananvapauttani itseni kahlitsemiseen tai metafooriin

Juho.

Käytän pistettä kuten sinäkin nimen perässä.

Ensinnäkin ja toiseksi, olen itsekin kyllästynyt syyn ja seurauksien pohtimiseen vapaassa ajattelussa. Determinismillä on kuitenkin oma vahva merkityksensä eksistentialismissa. Jälkimmäisessä on hieman moraalista ajattelua mukana. Olemme heitetty elämään. Kun tämän tosiasian tunnustamme, niin olemme ainakin samalla lähtöviivalla. Emme ole sentään vajonneet kuitenkaan fatalismiin, jossa kohtalomme olisi sidottu jo seuraksiin ennen tapahtumia. Tämä on ehkä hankalinta itselle vapaan tahdon kanssa vaikka determismikään ei vapauta siitä.

Voisimme siirtyä seuraavaksi sananvapauteen. Tämän pitäisi olla seksikäs aihe erityisesti, koska rasismia perusteella siellä Suomessa nykyään sananvapaudella, ja joudun valitettavasti olemaan samaa mieltä näitten roturealisti-idioottien kanssa. Olet varmaan huomannut, että olen feisböökissä postannut välillä uutisia tai mielipiteitä, joissa on kommentointimahdollisuus. Olen laittanut saatteeksi vain. että "luemme myös kommentit". Innostun välillä lukemaan kommentteja niitten mielipuolisuuden takia. Tosin ei ole hirveästi hymyilyttänyt, että miten fasismista on tullut niin hovikelpoista Suomessa.

Kun kaikenlaiset pelot sähköherkkyydestä tai lääketeollisuuden homeopatiavastaisuudesta oli sinällään vaaratonta (kunhan homeopatialla ei korvata oikeasti vaikuttavia hoitokeinoja) samalla tavalla rasismikin oli hauskaa silloin kun Eric Cartman tekee sitä. Mua henkisesti inhottaa, että tätä valkoihoisuudesta tehdään taas jotain uutta parempaa ihmissorttia. Luin Saku Timosen blogista taas yksilöllisiä tarinoita miten nyt näitä iIhmisiä tulee Suomeen ja kukaan ei uskalla liikkua ulkona. Valitettavasti ei ole ollut fyysisiä mahdollisuuksia olla paikalla Suomessa ja seurantani on paikoin huonoa, joten joutunet ehkä paikkailemaan tietämystäni Suomen tilanteesta.

Jos keskityn kuitenkin ei-tosiasioihin, mitkä saattavat olla myöskin tosiasioita. Kokoan seuraavia väittämiä:
1) Poliisi vaikenee tahallaan maahanmuuttajien rikollisuudesta (olen kyllä käyttänyt tilastokeskuksen materiaalia, mutta kuten nimikin viittaa, niin niillä on vain tilastoja ja ne päivittyy hitaasti)
2) Miehet, siis ulkomaalaiset, koskettelevat tyttöjä eli siis naisia,
3) ääääh, minariteetttien katoilla humalaiset muslimit kohta oksentaa sianlihaa raiskaamiensa pikkutyttöjen suuhun
4) Suomessa on kodittomia ihmisiä, joiden tulevat kodit maahanmuuttajat vei
5) Suomessa on myös uusia työpaikkoja, jotka maahanmuuttajat vei (ilman kielitaitoa, ja osaamista, ja tuntematta ketään - tähän liittyy vitsi siitä, että joku 'kantasuomalainen' oli joko paska duunissaan (tai paskaduunissaan) tai sitten jotain muuta)

Tosiasioihin mitenkään perustumatta niin Suomi voitaisiin ehkä liittää takaisin Ruotsiin. Siellä on otettu maahanmuuttajia aika-ajoin vastaan (jopa suomalaisia), siellä näytetään tekevän päinvastaisia linjauksia kuin mitä Sipilän leikkauslistalla on (tosin vaikuttaa, että sielläkään ei tiedetä mitä varsinaisesti leikataan).

Vaikutti, että viime vaaleissa Vasemmisto oli ainoa, joka halus ottaa velkaa työpaikkojen luomiseksi. Kaikki muut halus leikata velkaa, ja lopputulos on, että velkaa otetaan edellään, mutta leikataan työpaikoista. Ehdottaisin seuraaviksi teemoiksi talouspolitiikkaa tai sananvapautta. Otatko molemmat vastaan, vai keskitytkö jompaan kumpaan? Holistiset näkökulmat on sallittuja.

ps. pallon syöttäminen vastustajalle on luovuttamista, joten puhuminen siitä, että pallo on nyt vastustajalla on vertauskuvallisesti surkeinta mitä Suomessa on tehty kielikuvallisesti. Syy: en tunne yhtäkään vuoropohjaista pallopeliä (Final fantasyssa on kyllä yks sellainen)

maanantai 19. lokakuuta 2015

Määrätietoinen Dennett ja paskainen kritiikki

Jaakko.

Viittasin aiemmassa tekstissäni determinismin suhteesta vapaaseen tahtoon. Käytännössä jos voimme täysin määritellä tapahtumaketjun ja voimme nähdä tulevaisuuteen ja jos tämä tulevaisuus tapahtuu vääjäämättä niin miten meidän pitäisi suhtautua siihen?

"Kevyempänä" ongelmana tää ilmenee mulle niissä tilanteissa, joissa sosioekonominen asema ajaa rikollisuuteen ja mun pitäisi asennoitua näihin rikoksiin jotenkin moraalisesti tuomitsevana.

No mut joo liikutaan eteenpäin. Huomaat varmaan miten oon kyllästynyt tähän aiheena ja se johtuu siitä, että mulla aikalailla shiftailee nää tietyt maailman ongelmat kiinnostavuusasteikossa aina sesonkien mukaan. Nyt ei ole vapaan tahdon sesonki mulla. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus on päättynyt.

Vonkelivutti, eli Vonnegut (en tiedä miksi piti leikitellä nimellä) liikkui täsmälleen sillä linjoilla millä Pythagoras liikkui. Toki miinuksena kaikki Pythagoraan flippaamiset kaiken yliluonnollisen olettamisen suhteen mitä musiikkiin liittyi. Mutta siis tää kelailu kuinka läheinen suhde matematiikalla ja musiikilla on keskenään.

Toisaalta liittyen John Cageen niin täytyy sanoa, että kyseisen teoksen saama viha on aika hassua ja sitä olen ihmetellyt muutenkin nykytaiteeksi koetussa taiteen kategoriassa. Sanoin koetussa, koska nykytaide käsittää jollakin hassulla tavalla vain ne omituiset ja vulgaarit teokset. Mä tykkään muuten kursiivista. 
Sitä mitä ei ole, pitää luoda. Tämä on käsitykseni taiteen tavoitteesta. Lauseen saa ymmärtää täsmälleen niin kirjaimellisesti kuin tulkitsija halajaa. Tostahan saa varmasti hienon kaltevan pinnan argumentin.

Niin siis jatketaan.

Tai no mä heitän sulle pallon tässä vaiheessa. Taidetta ei osata kritisoida. Kritisoidessaan taidetta paskasta lähtökohdasta tulee itse kritiikistäkin paskaa.

ps. laitan nyt jopa tagit tähän. Ne kai auttaa jotenkin näkyvyydessä.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Arvoisa Juho,

tuntuu siltä, että pahoittelet kielenkäyttöäsi. Sinulla ei ole syytä siihen. Heitän ämpäripäissäni huomautuksen, että determinismille löytyy myös vastakaikua fatalismista. Kuvailusi perusteella saatat olla enemmänkin fatalismin kannalla ihan pelkillä perusteilla
Determinismi = tähän tulemme päätymään, koska olin joskus a
fatalismi = tähän tulemme päätymään, koska joskus a

Hiuksenharjontaa.

Miellyttävästi kyllä puki ajatuksesi sinua puhuessasi musiikista. Kurt Vonnegut kirjoitti jossain hänen kirjoissaan, että musiikin ja epämääräisen älymölyn ero on suunnitelmallisuudessa. Hänen ajatuksensa ei ole omaperäinen eikä varmasti hänen omansa. Hänen lahjakas kirjoittajan kynänsä vain yritti erotella sitä eroa mikä syntyy äänistä kun ämpäri putoaa portaita alaspäin verrattuna siihen, että joku tarkoituksellisesta potkaisee ämpärin alas portaita saadakseen ääniä aikaiseksi - aivan kuin musiikkia.

Laitan inspiraatioksi tähän muutaman Cagen musiikista tehdyn coverin.




Reaktiivinen Newton

Jaakko.

Olen jo aika hyvässä humalassa aika myöhäisessä kellonajassa. Aikasemmasta viestistä sain sen minkä halusin, vaikka en oikein osaa nyt hahmottaa keskusteluamme.

Musiikin ollessa elämän matematiikkaa mietin sitä, että miten determinismin pelko on suurempaa pohtiessani musiikin vaikutuskeinojenkin olevan tiettyä matemaattista kaavaa, joka meitä miellyttää. En ole varma voinko yhtyä Kari Enqvistin näkemykseen siitä, että tietoinen tiedostomattomuus auttaa meitä pärjäämään determinismissä. "Tiedät kaiken olevan ennaltamäärättyä, mutta älä välitä siitä. Sinusta kuitenkin tuntuu, että valitset näin". Tämä ajatus toistuu päässäni. Useasti. Joka päivä. Välillä kuitenkin pystyn nollaamaan kaiken korkealentoisen ajattelun näin: "Hei, Juho. Olet vain älykäs apina, jolla on yksittäinen näkemys tästä asiasta. Miksi otat sen tosissasi. Olet idiootti. Nauti siitä mitä rajalliset aivosi tuottavat ja koe elämä sen kautta, mutta palaa välillä siihen kuinka tyhmä olet. Sen takia, koska olet ihminen".

"Tämmöiseksi väittäisin inhimillistä kokemusta. Se on luonteeltaan hyvin subjektiivista." Väitän vastaan sillä, että ihmiskokemus on luonteeltaan hyvin intersubjektiivista. Määrittelemme itsemme toisten kautta emmekä oman sisäisen maailman kautta. Sisäisellä tutkimisella on roolinsa, mutta sen suurin vaikuttaja ovat ne mitä me emme ole.

Itselleni musiikki on kuitenkin tietyllä tavalla tunteen kieli. Meillä on duuri ja molli. Näiden binäärinen yhdistelmä voi luoda tunteet, joita tunnemme. Sitä ei tarvitse tarkemmin selittää. Me vain tunnemme sen. Tunnemme sen, kun tämänkaltainen kappale soi https://www.youtube.com/watch?v=LGs_vGt0MY8

Rumpuja pärisyttää jumala ja siitä nauttii ihminen. Eikö tämä olekkin sitä mitä haluamme?