sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Se oli vain uskonnosta

Jaakko.

Minä olen humalassa. Kolmatta päivää. Tästä tulee loistavaa tekstiä siis. Kuuntelen tällä kertaa Poutatorvea, jotta en nukahtaisi. Hyvä bändi. Skata. Ska on hyvää ja loistavaa musaa. Huomaa kyllä, kuinka lahjakkaasti laitan tekstiä tähän jo nyt.

"Olen ryhtynyt kunnioittamaan elämää a priori tärkeänä asiana sekä jokaista ihmistä, joka haluaa tappaa itsensä päätöksen tehneenä."

Mä herään joka päivä niin, että mietin kaikkea mitä tiede on voinut meidän olemassaolosta selittää. Toistan päässäni mantraa "mä oon olemassa, mä oon olemassa, mä oon olemassa jne.". Siitä tulee tosi epätodellinen olo. Joka tapauksessa mun mielestä elämän merkitys on laadusta kiinni. Laatu voi olla negatiivista. Siinä tapauksessa elämän lopettaminen on validia. Kuka tämän elämän laadun toteaa? Omasta mielestäni kaikki ei osaa tulkita oikein omaa tilannettaan.

"Onko mikään kokemamme totta?". Olen analyyttinen, joten mennään askel kerrallaan. Kokemus on aina totta. Jos koet kipua niin koet kipua, vaikka se olisi haamukipua. Kokemus on aina totta riippumatta siitä mitä meidän tulee todistella maailman totuudenmukaisuudesta ylipäätänsä.

"Jos päädymme ajatukseen, että ainoa todiste olemassaolostamme on se, että se on ainoa fakta ajattelumme kautta, niin voimme todeta, että olemassaoloa voidaan mitata ainoastaan olemassaolon kautta"

Tottakai tarvitsemme pohdiskelevan yksilön, jotta se voi ymmärtää oman olemassaolon. Eikö tämä ole itsestäänselvää? Jos kukaan ei ole olemassa niin ei kukaan voi todeta muiden olemassaoloa. Tää tais myös olla joku viittaus Descartesiin samalla, mutta mä en sitä jäbää kauheesti arvosta. Mä heitän tän lauseen, joka saa aina kylmät väreet intellektuellimaisesta runkkauksesta johtuen. Cogito ergo sum.

"Vai oletko ajatellut, että meidän elämä on pelkkää valhetta. Kuin olisimme vain jumalia, jotka näkevät unta, että olisivat ihmisiä?"

Mä oon tosi tylsä. En oleta mitään vain sen takia, että sen voi olettaa. On helppoa kiistää kaikki tieto, mutta vielä vaikempaa perustella se kieltäminen.

Painan itse nyt 104,5 kiloa. Voisin vain kaatua päällesi. Veljellisellä tavalla tietenkin. Olen valmis.

Niitzeläisesti Nizzemäiset Nizzet sinne,
Juho

Oliko se vain uskonnosta?

Juho,

ymmärrän jo tässä vaiheessa, että on turha yrittää hakea sitä helppoa ratkaisua. Meidän kirjeenvaihtoamme edeltävä keskustelu oli vain sääntöjen luontia. Sinua siis kiinnostaa kaikki, ja mukaanluemme seksin niin inhottavasti kuin Nietzsche sen kirjoitti Näin puhui Zarathustrassa. Nietzsche on myös se yksi henkilö, jonka nimen kirjoitan toivottavasti aina oikein. Siinä se lepää tarkastamattomana. Kuten Schwarzenegger.

"Jokainen orgasmi on pieni kuolema", taisi tuo skitsofreeninen kaverimme väittää. Lukioaikoina mietin, että olisiko kuolema pieni orgasmi. Kokeilin joskus itsemurhaa. Epäonnistuin vahvasti, ja saatoin jopa epäonnistua tahallani. En ole koskaan ollut varma näistä asioista.

Mielenkiintoni on kuitenkin luonnollisesti kuolemassa. Olen ryhtynyt kunnioittamaan elämää a priori tärkeänä asiana sekä jokaista ihmistä, joka haluaa tappaa itsensä päätöksen tehneenä. Olenko väärässä? Ei pelkästään moraalisesti, vaan myös lainsäädännöllisesti tämä on hankala kysymys. Joten herättelen sinua vastaamaan näihin.

"Vai olenko vain hämähäkki, joka näkee unta minun elämästä?" Onko mikään kokemamme totta? Jos päädymme ajatukseen, että ainoa todiste olemassaolostamme on se, että se on ainoa fakta ajattelumme kautta, niin voimme todeta, että olemassaoloa voidaan mitata ainoastaan olemassaolon kautta. Onko tämä jäätävä ajatus Juho? Vai oletko ajatellut, että meidän elämä on pelkkää valhetta. Kuin olisimme vain jumalia, jotka näkevät unta, että olisivat ihmisiä?

Luettelen, Juho sinulle, huumeita, jotka ovat olleet minulle hyviä, haitallasia, tai eivät ollenkaan.
1) Alkoholi - Krapula, luodinkestävyys, rakkaus, väkivalta
2) Kannabis - Ajattelu, tottumattomuus, ruoka, kaikki
3) LSD - hidas vaikutus, mahtava lyönti, paras ikinä käyttämäni. Käyttäisin uudestaan
4) Kokaiini - lasken myös kaikki melkein sellaiset mukaan - 5-25 minsaa vaikutus, rock'n'roll, itseluottamus, virkeys (amfetamiini vaikuttaa pitempään, mutta kokaiini antaa pimeännäkökyvyn)
5) putaani/liima/bensa - sekaisin, ei mitään hajua mitä tehnyt, keuhkoni ovat varmaan rikki ikuisesti.

Tämmöisen kevyesti heitetyn vastauksen jälkeen, oletan - ja toivon - että pystyt vastaamaan esittämääni kysymyksiin raikkaalla tavalla. Jos tästä tulee kova tappelu niin voin kertoa, että mittautin elopainokseni 82 kiloa ja liikun nykyään kuin Irlannin bussi - paikalla, mutta en ehkä ajoissa.

Ystävällisen terveisin, ja kunnioittavan kirjeenvaihtotoverina, sekä veljenäsi
Jaakko

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Osa 3

Jaakko.

En suostu käyttämään pilkkua. Tämä on oma tyylillinen nyanssini. Kai ymmärrät ja suot minulle tämän? Isänmurhan sijasta tein pilkunmurhan. Kiitokset Freudille.

Mä kirjotan tässä taas saatanan väsyneenä vetäen kahvia ja kuunnellen jotain bluesin klassikoita. Johnny Winteriä näköjään nyt sinertää taustalla. Ennenaikaiset pahoitteluni jo tekstin mahdollisesta sekavuudesta ja kykenemättömyydestä tulkita tekstiäsi reilusti ja asiallisesti.

En tiedä oliko nää kijroitusvirheet joku oma vivahde tossa sun kirjeessä, kun satuttiin puhumaan päihteistä. Mulla ei oo muuten ihan loppuun asti hiottu äidinkieli ja kirjoittamisen taito(jouduin googlettamaan nytkin muutaman yhdyssanan varmistuakseni niistä).

Reaktiivisuus trendejä kohtaan on oma tapani toteuttaa individualismiani. Tosin sillä tavalla, että teen sen ironisesti. Tämä aiheuttaa minulle jotain tyydytystä.

Ainiin piti kirjoittaa jotain raflaavaa. Olen ateisti ja todellisen jumalan ilmaantuessa potentiaalinen misoteisti. Lempiasentoni on takaapäin(perusanaali, eli oikeastaan doggy style. Intertekstuaaliset viittaukset ovat parhaita ku ne pitää selittää) ja päihteistä nautin satunnaisesti tupakkaa ja alkoholia.

Aloitin aiheen läpikäymisen nyt ensin kertomalla omat preferenssini. Taisit sivuuttaa täysin uteluni siitä osaako irlantilaiset asian paremmin. Tulkitsen tämän aggressiivisena aiheen välttelynä. Voisit kuitenkin kertoa oman kolminaisuuden itsestäsi: 1) uskonnollinen kantasi 2) parasta seksissä 3) päihteesi.

Mahtavaa,
Juho

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Osa 2

Juho,

Itse käyttäisin pilkkua aloituksen jälkeen ja aloittaisin seuraavan rivin pienellä kirjaimella - tätä voidaan käyttää esimerkkinä. Nyt kun molemmat tietää kuka on pomo, niin käydään vaan tommosta alaopillista ja muka "rennonhkoa" kielenkäyttö (tässä vaiheessa olemme lukinneet jo lukijan mielipiteen siitä kumpi on vahvempi kirjoittaja). Älä huolehdi trendeistä, anna trendien huolehtia sinusta.

Ymmärrän erittäin hyvin tehokeinon käyttää valmiiksiasetellulta pohjalta tunteita herättäviä taboo-sanoja kuten a) seksistä, b) huumeista, ja c) uskonnosta. Miksi en ymmärtäisi?!? Onhan tämä tavallaan vittuilua. Tai hienovireisemmin sanottuna kettuilua. Kyllä minäkin osaan sääntöjä noudattaa.

Mutta;

1) Mistä me alunperin sovimme;

2) Olet pitänyt lupauksesi;

2.1) Avasit keskustelun;

3) Minä vastaan;

4) Jatkoneuvottelut;

ja ehdottaisin, että jatkamme samoilla säännöillä kunnes muutamme ne määräenemmistöllä.

Jos haluat jatkaa keskustelua, niin vastaisitko aiheeseen "uskonto", jossa on käytetty "päihteitä", ja se on johtanut "seksiin"?

Ystävällisesti hän,

Jaakko

Osa 1

Jaakko. 

Mä alotin tän jotenkin coolisti vain kirjottamalla sun etunimen tohon alkuun. Toivottavasti arvostat. 

Alotetaan kaikista tyypillisimmällä keskustelulla mitä käydään aina läpi hesareitten ja muiden kolumneissa. Ihan vaa et tää olis sillee tosi uskottavaa. Mä käytän kyl kirosanoja ja ronskia kieltä,
etten ole kuitenkaan liian asiallinen. Tää on tätä hienoa uutta trendiä missä median tyypit puhuu rennosti.

Ootko koskaan miettinyt sitä, että Suomessa vaietaan kahdesta asiasta hyvin helposti eli seksistä ja uskonnosta. Mistä täällä ei vaieta? Päihteistä. 
Tupakan lopettamisesta puhutaan jatkuvalla syötöllä ja alkoholissa keskitytään rehvasteluun. Harvemmin tulee pöytäkeskustelussa todettua "eipä muuten seiso, vaikka vaimo kuinka lutkuttaa".
Kuitenkin voidaan päivitellä helposti omaa alkoholiongelmaa tai tupakasta aiheutuvaa riippuvuutta. 

Uskoa saa, mutta se ei saa näkyä tai jos näkyy niin olet outo. Päihtyminen saa näkyä ja sen kuuluu näkyä. Suomessa on helpompi sanoa olevansa saatananpalvoja kuin absolutisti.
Sitä enemmän on hauskaa mitä enemmän on viinaa näkyvillä. Muu on teeskentelyä. Ai viinat loppu bileistä? Tässä on se oikea valomerkki minkä jälkeen jengi poistuu. Tuli tästäkin mieleen,
että suomalaisille luterilaisille ainoa ylhäältä tuleva valo on merkki lähteä baarista kotiin. 

Mikä meitä vaivaa? Osaako irlantilaiset tän asian paremmin? Mikä tää iänikuinen suomalainen metakeskustelu on tästä samasta aiheesta suurinpiirtein samoilla argumenteilla ja väännöillä mitä mä nytkin tähän heitin.